Lautapelilöytöjä kirpparilta

Kirpparilta löytynyt Manhattan-peli oli hiukan kulunut, mutta ehdottomasti kolmen euron väärti!

Nuorimman syntymän jälkeen meidän perheen vakioharrastukseksi on noussut kirpputorien kiertäminen. Käymme aina perjantaisin tai lauantaisin vähintään yhdellä, monesti useammallakin kirppiksellä tarkastamassa tarjonnan. Yleensä vaimo löytää itselleen ja lapsille hyviä vaatelöytöjä, periaatteena hänellä on että vaate saa maksaa korkeintaan kolme euroa. Nuorin pukeutuu karkkipussibudjetista huolimatta laadukkaisiin merkkivaatteisiin. Harmikseni miesten vaatteita ei juuri löydy, pikkutakkeja ja kauluspaitoja sentään.

Koska en juuri vaatteita löydä, olen kehittänyt oman kirppismetsästyksen kohteeni, nimittäin lautapelit. Niissä on kaksi hyvää puolta: ensinnäkin ne eivät videopelien tapaan vanhene nopeasti, vaan hyvin pidettyinä kestävät isältä pojalle. Toiseksi ne ovat pirun halpoja. Hintahaarukka on löydöilleni ollut 2,5-5 euroa, mikä on melko lailla kymmenys siitä mitä peli maksaisi kaupan hyllyllä. Monia pelejä ei edes löydy enää kuin erikoisliikkeistä tai käytettyinä.

Mistä tietää mitkä lautapelit ovat hyviä?

Netissä apua antaa esimerkiksi oiva http://www.lautapeliopas.fi/listat/parhaat-suomessa-julkaistut-pelit/ -sivusto. Kun löytö tulee kohdalle ei kuitenkaan nettiä välttämättä ole saatavilla. Silloin kannattaa katsoa löytyykö pelilaatikosta Vuoden peli-palkinnosta kertovaa ilmoitusta. Nämä pelit ovat järjestään hyviä ja siten melko varmoja hankintoja. Vuodesta 1994 lähtien myönnetyn Vuoden peli -palkinnon myöntää Suomen Leluyhdistys. Palkinnot myönnetään kolmessa luokassa: perhepeli, aikuistenpeli ja lastenpeli.Vielä varmempi laadun tae on saksalainen Spiel des Jahres -palkinto, sillä sakemannit ovat todellista lautapelikansaa.

Tämän viikonlopun saaliina löysin pelit: Bombay Bazar (Vuoden perhepeli 2001), sekä Manhattan (Vuoden perhepeli 1994, Spiel des Jahres 1994). Molemmat olivat käytössä jonkin verran kuluneita, mutta kaikki osaset olivat tallella. Hintaa peleille tuli 3 euroa kappaleelta. Näiden lisäksi Kaarinaan kirppikselle jätin Vuoden 1996 lastenpelinä palkitun Pingun (ei näyttänyt kovin kiinnostavalta) ja myöhemmin Kaarinan Ekotorilla näin viitosella myynnissä Shanghain. Jälkimmäisen ostamatta jättäminen jäi harmittamaan, sillä vasta kotona googlatessa selvisi, että sekin on Vuoden perhepeli voittaja vuodelta 1997.

Joitakin viikkoja sitten tein Pääskyvuoren Linkki-Kirppiksellä hattutempun. Sillä kertaa kannoin kotiin kolmikon Quackle! (Vuoden perhepeli 2006), Matka maan keskipisteeseen (ei voittoja) sekä 7 Wonders (Vuoden aikuistenpeli 2011). Hintaa kolmikolle tuli yhteensä kympin verran.

Koska koko perhe on tämän viikon lomalla yhtä aikaa, ehdimme pitkästä aikaa pelailemaan yhdessä. Tänä iltana korkkasimme kirpparilöydöt kahdella erällä Manhattania. Loppuilta sujui kestosuosikki Carcassonnen parissa.

Arvio lautapelistä Manhattan

Minun (musta) ja pojan (turkoosi) keskinäinen kamppailu antoi vaimolle (punainen), ratkaisevan edun.

Manhattan on saanut nimensä maantieteellisen esikuvansa siluettia hallitsevista pilvenpiirtäjistä. Melko tylsän näköisellä pelilaudalla on kutakin pelin kuutta suurkaupunkia kuvaavat 3x3 ruudukot. Pelaajien kädessä olevat neljä korttia määräävät mihin ruutuihin omalla vuorollaan voi rakentaa. Pelaajalla on omalla vuorollaan käytössä valitsemansa kuusi talopalikkaa, jotka ovat 1-4 kerroksisia. Palat pinoutuvat kuin legot ja niistä nousee välillä huikean korkeita kokonaisuuksia, kun useampi pelaaja taistelee saman pilvenpiirtäjän hallinnasta.

Neljän pelikierroksen aikana kerätään pisteitä. Pisteitä saa korkeimmasta pilvenpiirtäjästä, kaupungin hallinnasta sekä jokaisesta hallussaan olevasta rakennuksesta. Tehokkainta on pyrkiä saamaan haltuunsa muutama kaupunki ja mahdollisimman monta rakennusta. Talon saa haltuunsa aina se pelaaja jolla oli ylin kerros hallussaan. Mitä enemmän oman värisiäsi kerroksia talossasi on, sitä vaikeampaa on vastustajien sitä valloittaa. Koska pelaajilla on käytettävissään vain rajallinen määrä kerrospalikoita, tulee niiden oikea-aikaisesta käytöstä talojen valloituksessa eräs taktisista elementeistä.

Vanhemman pojan kanssa käyty kaksinpeli oli vielä hiukan tylsä, mutta kun vaimo tuli toiseen peliin mukaan, nousi pelin kiinnostavuus välittömästi. Neljästään peli olisi todennäköisesti parhaimmillaan. Nyt vaimo pääsi niskan päälle, kun aloimme pojan kanssa nokitella toisiamme taistellen sekä samasta korkeimmasta pilvenpiirtäjästä, että yhden kaupungin hallinnasta.

Noppien puuttuminen tekee onnen osuudesta monia pelejä vähäisemmän. Ainoa tuurista riippuva tekijä on korttien nostaminen ja niitäkin on aina neljä käytettävissään, joten järkevimmän taktiikan keksiminen kussakin tilanteessa ja kulloisillakin resursseilla on avain pelin voittoon. Manhattan on siis sikäli samanlainen on saman suunnittelijan, Andreas Seyfarthin, myöhempi menestys Puerto Rico. Vuorojen välinen pistelasku on yksinkertainen ja vuorot sujuvat todella nopeasti. Peli on ohi todennäköisesti noin puolessa tunnissa kolmella pelaajalla. Meillä koko perhe piti Manhattania hyvänä hankintana ja se sopii jatkossa peli-iltoihin lyhyemmäksi filleriksi. Se on jopa helpommin opittavissa kuin vähemmän lautapelejä pelaaville vieraille yleensä ensimmäiseksi opettamamme Menolippu.

Jos porukassa on huonoja häviäjiä tai itkupillejä, niin Manhattan kannattaa ehkä jättää väliin. Tornin valloitus on nimittäin tylyä puuhaa, jossa kaverille ei jätetä. Voimasuhteet voivat heilahtaa laudalla hyvin nopeasti ja v-käyrä voi lähteä nopeaan nousuun. Hyvällä tavalla kilpahenkisessä porukassa Manhattan tarjoaa laadukkaita hetkiä.

Manhattan

Pelaajia: 2-4

Ilmestymisvuosi: 1994

Ikäsuositus: 10+ 

Esittelen muita pelilöydöksiä sitä mukaa, kun niihin ehdimme tutustumaan.