Itseään ja isyyttä etsimässä

Näiden vintiöiden kanssa vietetään päivät.

Jättäydyin koti-isäksi yhdeksäksi kuukaudeksi päästäkseni viettämään aikaa kahden poikamme kanssa. 10-vuotiaaseen Olaviin tutustuin muutama vuosi sitten, samalla kun vaimooni. Yhteinen Sampo-poikamme syntyi viime kesänä. Kiireinen työ kahden paikallislehden vt päätoimittajana vei liikaa aikaa perheeltä. Halusin nähdä kuinka nuorempi poika kehittyy, ensiaskelista puheen oppimiseen. Myös yhteisen ajan löytäminen vanhemman pojan kanssa on tärkeää. Kun Annika-vaimolle tarjoutui hyvä työpaikka, oli päätös koti-isäksi jäännistä taloudellisestikin helppo.

Loppuvuoden aikana haluan oppia hidastamaan. Ensimmäisinä päivinä kotona vaikeinta onkin ollut tajuta, että enää ei ole kiire. Voin keskittyä ruoanlaittoon tai televisio-ohjelmaan ilman syyllisyyden tunnetta siitä, että työt odottavat.

Kirjoitan tänne kokemuksistani ja ajatuksistani siitä millaista on olla koti-isänä nyky-Suomessa. Tunnustan kun sormi menee vauvan kanssa suuhun ja kerron millaista arki meidän perheen miesten kesken on. Aika ajoin kirjoittelen ruoanlaitosta ja harrastuksistani, molemmista faijan näkökulmasta.