Kirpparilta löytynyt Manhattan-peli oli hiukan kulunut, mutta ehdottomasti kolmen euron väärti! |
Nuorimman syntymän jälkeen meidän perheen vakioharrastukseksi on noussut kirpputorien kiertäminen. Käymme aina perjantaisin tai lauantaisin vähintään yhdellä, monesti useammallakin kirppiksellä tarkastamassa tarjonnan. Yleensä vaimo löytää itselleen ja lapsille hyviä vaatelöytöjä, periaatteena hänellä on että vaate saa maksaa korkeintaan kolme euroa. Nuorin pukeutuu karkkipussibudjetista huolimatta laadukkaisiin merkkivaatteisiin. Harmikseni miesten vaatteita ei juuri löydy, pikkutakkeja ja kauluspaitoja sentään.
Koska en juuri vaatteita löydä, olen
kehittänyt oman kirppismetsästyksen kohteeni, nimittäin
lautapelit. Niissä on kaksi hyvää puolta: ensinnäkin ne eivät videopelien tapaan vanhene nopeasti, vaan hyvin pidettyinä kestävät isältä pojalle.
Toiseksi ne ovat pirun halpoja. Hintahaarukka on
löydöilleni ollut 2,5-5 euroa, mikä on melko lailla kymmenys siitä
mitä peli maksaisi kaupan hyllyllä. Monia pelejä ei edes löydy
enää kuin erikoisliikkeistä tai käytettyinä.
Mistä tietää mitkä lautapelit ovat hyviä?
Netissä apua antaa esimerkiksi oiva
http://www.lautapeliopas.fi/listat/parhaat-suomessa-julkaistut-pelit/
-sivusto. Kun löytö tulee kohdalle ei kuitenkaan nettiä
välttämättä ole saatavilla. Silloin kannattaa katsoa löytyykö
pelilaatikosta Vuoden peli-palkinnosta kertovaa ilmoitusta.
Nämä pelit ovat järjestään hyviä ja siten melko varmoja
hankintoja. Vuodesta 1994 lähtien myönnetyn Vuoden peli -palkinnon
myöntää Suomen Leluyhdistys. Palkinnot myönnetään kolmessa
luokassa: perhepeli, aikuistenpeli ja lastenpeli.Vielä varmempi
laadun tae on saksalainen Spiel des Jahres -palkinto, sillä
sakemannit ovat todellista lautapelikansaa.
Tämän viikonlopun saaliina löysin
pelit: Bombay Bazar (Vuoden perhepeli 2001), sekä Manhattan
(Vuoden perhepeli 1994, Spiel des Jahres 1994). Molemmat olivat
käytössä jonkin verran kuluneita, mutta kaikki osaset olivat
tallella. Hintaa peleille tuli 3 euroa kappaleelta. Näiden lisäksi
Kaarinaan kirppikselle jätin Vuoden 1996 lastenpelinä palkitun
Pingun (ei näyttänyt kovin kiinnostavalta) ja myöhemmin
Kaarinan Ekotorilla näin viitosella myynnissä Shanghain.
Jälkimmäisen ostamatta jättäminen jäi harmittamaan, sillä vasta
kotona googlatessa selvisi, että sekin on Vuoden perhepeli voittaja
vuodelta 1997.
Joitakin viikkoja sitten tein Pääskyvuoren Linkki-Kirppiksellä hattutempun. Sillä kertaa kannoin kotiin kolmikon Quackle! (Vuoden perhepeli 2006), Matka maan keskipisteeseen (ei voittoja) sekä 7 Wonders (Vuoden aikuistenpeli 2011). Hintaa kolmikolle tuli yhteensä kympin verran.
Joitakin viikkoja sitten tein Pääskyvuoren Linkki-Kirppiksellä hattutempun. Sillä kertaa kannoin kotiin kolmikon Quackle! (Vuoden perhepeli 2006), Matka maan keskipisteeseen (ei voittoja) sekä 7 Wonders (Vuoden aikuistenpeli 2011). Hintaa kolmikolle tuli yhteensä kympin verran.
Koska koko perhe on tämän viikon
lomalla yhtä aikaa, ehdimme pitkästä aikaa pelailemaan yhdessä.
Tänä iltana korkkasimme kirpparilöydöt kahdella erällä
Manhattania. Loppuilta sujui kestosuosikki Carcassonnen
parissa.
Arvio lautapelistä Manhattan
Minun (musta) ja pojan (turkoosi) keskinäinen kamppailu antoi vaimolle (punainen), ratkaisevan edun. |
Manhattan on saanut nimensä
maantieteellisen esikuvansa siluettia hallitsevista
pilvenpiirtäjistä. Melko tylsän näköisellä pelilaudalla on
kutakin pelin kuutta suurkaupunkia kuvaavat 3x3 ruudukot. Pelaajien
kädessä olevat neljä korttia määräävät mihin ruutuihin omalla
vuorollaan voi rakentaa. Pelaajalla on omalla vuorollaan
käytössä valitsemansa kuusi talopalikkaa, jotka ovat 1-4
kerroksisia. Palat pinoutuvat kuin legot ja niistä nousee välillä
huikean korkeita kokonaisuuksia, kun useampi pelaaja taistelee saman
pilvenpiirtäjän hallinnasta.
Neljän pelikierroksen aikana kerätään
pisteitä. Pisteitä saa korkeimmasta pilvenpiirtäjästä, kaupungin
hallinnasta sekä jokaisesta hallussaan olevasta rakennuksesta.
Tehokkainta on pyrkiä saamaan haltuunsa muutama kaupunki ja
mahdollisimman monta rakennusta. Talon saa haltuunsa aina se pelaaja
jolla oli ylin kerros hallussaan. Mitä enemmän oman värisiäsi
kerroksia talossasi on, sitä vaikeampaa on vastustajien sitä
valloittaa. Koska pelaajilla on käytettävissään vain rajallinen
määrä kerrospalikoita, tulee niiden oikea-aikaisesta käytöstä
talojen valloituksessa eräs taktisista elementeistä.
Vanhemman pojan kanssa käyty
kaksinpeli oli vielä hiukan tylsä, mutta kun vaimo tuli toiseen
peliin mukaan, nousi pelin kiinnostavuus välittömästi. Neljästään
peli olisi todennäköisesti parhaimmillaan. Nyt vaimo pääsi niskan
päälle, kun aloimme pojan kanssa nokitella toisiamme taistellen
sekä samasta korkeimmasta pilvenpiirtäjästä, että yhden
kaupungin hallinnasta.
Noppien puuttuminen tekee onnen
osuudesta monia pelejä vähäisemmän. Ainoa tuurista riippuva
tekijä on korttien nostaminen ja niitäkin on aina neljä
käytettävissään, joten järkevimmän taktiikan keksiminen
kussakin tilanteessa ja kulloisillakin resursseilla on avain pelin
voittoon. Manhattan on siis sikäli samanlainen on saman
suunnittelijan, Andreas Seyfarthin, myöhempi menestys Puerto
Rico. Vuorojen välinen pistelasku on yksinkertainen ja vuorot
sujuvat todella nopeasti. Peli on ohi todennäköisesti noin puolessa
tunnissa kolmella pelaajalla. Meillä koko perhe piti Manhattania
hyvänä hankintana ja se sopii jatkossa peli-iltoihin lyhyemmäksi
filleriksi. Se on jopa helpommin opittavissa kuin vähemmän
lautapelejä pelaaville vieraille yleensä ensimmäiseksi opettamamme
Menolippu.
Jos porukassa on huonoja häviäjiä
tai itkupillejä, niin Manhattan kannattaa ehkä jättää väliin.
Tornin valloitus on nimittäin tylyä puuhaa, jossa kaverille ei
jätetä. Voimasuhteet voivat heilahtaa laudalla hyvin nopeasti ja
v-käyrä voi lähteä nopeaan nousuun. Hyvällä tavalla
kilpahenkisessä porukassa Manhattan tarjoaa laadukkaita hetkiä.
Manhattan
Pelaajia: 2-4
Ilmestymisvuosi: 1994
Ikäsuositus: 10+
Esittelen muita pelilöydöksiä sitä mukaa, kun niihin ehdimme tutustumaan.